Arkioppiminen. Mitä se on?
Oppimisesta puhutaan paljon. Oppimisen monimuotoisuuden ohella unohdetaan usein sen monet lähteet. Keskitytään liiaksi erilaisiin oppimisen tapoihin, menetelmiin ja näkökulmiin ja samalla unohdetaan arjessa tapahtuva oppiminen, arkioppiminen – mikä on usein paras mahdollinen oppimisen tapa.
Aalto-yliopiston Johtamiskoulun, Aalto EE:n toimitusjohtaja, professori Pekka Mattila kommentoi Gloria- lehdessä (6/2015) seuraavasti:
”Luen paljon asiakirjallisuutta ja huomaan oppivani koko ajan vähemmän. Siksi kannustan liikkeenjohdon opiskelijoita lukemaan romaaneja ja runoutta ja käymään teatterissa. Se on paljon hyödyllisempää.”
Ottamatta kantaa arkioppimisen virallisiin määritelmiin, miellän sen itse seuraavasti: arkioppimista ei tarvitse erikseen opetella, sillä arkioppiminen tapahtuu muun toiminnan ohessa – ja usein huomaamatta. Mattilaan viitaten arkioppimista voi siis tapahtua esimerkiksi lukemalla ja/tai teattereissa käymällä. Arkioppiminen voi olla joko tiedostamatonta tai tavoitteellista. Sitä voi tapahtua yhtä hyvin kovan ponnistelun, erehdyksen ja jopa sattuman kautta – ja sitä tapahtuu jo aivan pienestä pitäen.
Arkioppiminen, kuten oppiminen yleensäkin, on joillakin meistä rajoittunutta erilaisista syistä johtuen, kuten oppimisvaikeudet, aistihäiriöt tms. Mikäli esimerkiksi näköaisti on rajoittunut, myös visuaalinen oppiminen saattaa olla puutteellista. Tällöin muut aistit kenties voimistuvat ja korvaavat puutteellisuuden.
Myös oppimiselle otolliset puitteet ovat yksilöllisiä; toiset oppivat ja opiskelevat mieluiten itsenäisesti hiljaisuuden vallitessa, toiset taas ”vaativat” pientä taustamelua oppimisen oheen. Sama pätee tietysti arkioppimiseen. Mikäli melu auttaa sinua keskittymään, muistat kenties paremmin sen ohessa tekemiäsi/oppimiasi asioita.
Ei siis ole yhtä oikeaa tapaa oppia asioita, sillä jokainen kulkee omaa, yksilöllistä oppimisen polkuaan. On kuitenkin lukuisia tutkimuksia siitä, että ihminen oppii parhaiten tekemällä. Arkioppiminen onkin usein juuri tekemistä. Tekemisen ohella reflektointi on mielestäni yksi oppimista parhaiten eteenpäin vievistä keinoista. Arjessa me sekä opimme asioita ikään kuin huomaamatta että reflektoimme tekemisiämme, ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja kokemuksiamme.
Tekeminen ja reflektointi ovat keskiössä draamalähtöisissä menetelmissä, kuten monissa muissakin taidelähtöisissä menetelmissä. Draamalähtöisillä menetelmillä ja arkioppimisella on siis selkeä yhtymäkohta. Lisää taidelähtöisistä menetelmistä ja etenkin draamalähtöisyydestä seuraavassa blogikirjoituksessani – kesäloman jälkeen.
Aurinkoisia kesäpäiviä ja antoisaa arkioppimista!